Suomalaisille
opetetaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria. En tiedä,
onko se totta vai ei, mutta ainakin se on suosikkiateriani! Nimittäin
viikonloppuisin. Arkiaamiainen on aivan eri asia kuin
viikonloppuaamiainen (ja totta puhuen minulla on paha tapa korvata se
kupillisella kahvia, koska usein päädyn torkuttamaan herätyskelloa
vielä vähän pidempään sen sijaan, että nousisin hyvissä
ajoin). Mutta viikonloppuisin on aikaa nautiskella: lukea lehteä
aamutakkisillaan, juoda vielä toinen tai kolmas kuppi kahvia, viipyä
pöydän ääressä vain siksi, että siihen on mahdollisuus. (Jos et
koskaan pysty viettämään aamua tällä tavoin, suosittelen, että
yrität järjestää itsellesi tilaisuuden siihen silloin tällöin.
Tai sitten vain odotat, että lapset kasvavat.)
Viime vuonna
huomasin harmittelevani sitä, että vaikka panostan mielelläni
hyvään aamiaiseen, sellaisen nauttimiseen ei tuntunut useinkaan
olevan tilaisuutta. Kaipasin opiskeluaikojen asuintoveria ja syytin
perheettömyyttäni ankeista aamiaisista: eihän yhdelle ihmiselle
kannata mitään erityistä laittaa! Kunnes havahduin
kyseenalaistamaan asenteeni. Miksi en välillä valmistaisi
tavallista parempaa aamiaista ihan itseäni varten? Vaikka mikään
ei voita hyvää seuraa ruokapöydässä, ei ole mitään syytä
sille, ettemmekö me yksin asuvatkin ansaitsisi hyvää ruokaa ja
hiukan hemmottelua. Jos muut eivät hemmottele sinua, tee se itse!
Olet ansainnut sen.
Tässä
blogissa tarjoan suosikkireseptini aamiaisille tai brunsseille, tosin
monet resepteistä sopivat
myös kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi. Reseptit ovat enimmäkseen
varsin yksinkertaisia, koska hyvän ruuan ei tarvitse olla
monimutkaisia – ja ensimmäiseksi aamulla ne eivät saa
olla monimutkaisia. Ruoan
määrässä olen mahdollisuuksien mukaan ottanut huomioon
sinkkutaloudet, mutta annoksia on helppo suurentaa. Hyvä aamiainen
kuuluu kaikille.
